Leena Sainion kolmas runokokoelma KIRJOSIIPI – puhe(e)tta puheesta valaisee puheen roolia eri elämäntilanteissa tässä arvaamattomassa maailmassa.
KIRJOSIIPI käsittelee puhetta erityisesti altavastaajan vinkkelistä: lapsen kielenkehityksellisiä häiriöitä, puheen tuoton fysiologisia ja psykologisia vaikeuksia, ihmissuhteiden kommunikaatio-ongelmia ja eri sairauksien aiheuttamaa puheen menetystä.
Kokoelman keskiössä on nimisikermä Kirjosiipi. Siinä kuvataan äidin tuntoja, kun selviää, että hänen pienellä nepsylapsellaan on kielellisen kehityksen erityisvaikeus (ent. dysfasia).
Kustantaja: Kuinka päädyit kirjoittamaan runoja puheen kehityksen vaikeuksista?
Runoilija: Oma esikoiseni on Asperger-oireinen dysfaatikko. Hänen lapsuudestaan on jo aikaa, mutta vasta nyt tuli tarve keriä asiaa auki äidin näkökulmasta. Ehkä tässä on mukana jotain vertaistuellistakin. Näistä asioista saa paljon asiapitoista tietoa, mutta on hyvä, että kirjoitetaan myös tunteista, joita tämänkaltaiset ongelmat väistämättä aiheuttavat.
Koskettavassa kokoelmassa KIRJOSIIPI – puhe(e)tta puheesta hypätään kielen, puhumisen ja sen ymmärtämisen maailmaan vajavaisuuksia kunnioittaen, lempeästi ja huumoria unohtamatta.
Leena Sainio on helsinkiläinen runoilija, jonka tyyliä leimaa pureva yhteiskunnallisuus ja heikomman puolella oleminen.
