Gerður Kristný Guðjónsdóttir on Islannin tunnetuimpia nykyrunoilijoita. Hän on myös kirjoittanut nuortenkirjoja, novelleja, romaaneja, reportaasikirjoja ja matkakertomuksia. Hänet on palkittu monista teoksistaan, kansallisen kirjallisuuspalkinnon hän sai runoteoksesta Blóðhófnir, joka on käännetty useille kielille, myös suomeksi (Verikavio, Savukeidas 2013). Siinä Gerður kirjoittaa muinaisrunosta uuden version, siitä miten hiisineito Gerður, runoilijan kaima, vietiin jalkavaimoksi hedelmällisyyden jumalalle Freyrille. Gerður antaa äänen sille, joka on ennen ollut vain haluamisen ja hakemisen kohde, tuo naisen ja luonnon äänen patriarkaaliseen runoelmaan.
Samantapainen muinaisrunon uudelleen avaus on nyt käsillä oleva Surmavirsi eli Drápa. Siinä Gerður kertoo eeppisen runoelman muodossa surullisen tarinan väkivallan ja huumeiden maailmasta, lähimenneisyyden Reykjavíkin sivukaduilta. Taustalla on tositapaus, josta Gerður kirjoitti itse työskennellessään aikakauslehden toimittajana: tunnettu huumediileri pelasti nuoren naisen juoppojen hyökkäykseltä, naisesta tuli hänen avovaimonsa, mutta mies tappoi hänet myöhemmin. Ja mies itse kuoli väkivaltarikoksen uhrina vuosia myöhemmin. Monet saagat ja runoelmathan ovat juuri tällaisia, ne kertovat väärien valintojen seurauksista, väkivallasta ja onnettomasta lopusta. Gerðurin tyyli on hiotun lakonista, pelkistettyä. Muutama rivi täyttää sivun.
