Kulttirunoilijan uudet runot kuljettavat lukijansa ruokarobottien, satunnaisten kaduntallaajien ja palvottujen sankarihahmojen maailmaan.

Tunnistan pyöreät lasit
ja tatuoinnit käsivarsissa,
kierrän varovasti hänen eteensä,
tyttäreni nostaa katseensa
ja sanoo hiljaisella äänellä ”isä”.

Remingtonilla kirjoitetut runot on Tapani Kinnusen (s. 1962) kahdestoista runokokoelma. Hänen runojaan on ilmestynyt käännöksinä Isossa-Britanniassa, Pohjois-Amerikassa, Unkarissa ja Virossa.
Kinnunen on palkittu Vuoden Kiilalla (2015), Varsinais-Suomen taidepalkinnolla (2016) ja Ukrin Vuoden kynällä (2019).

”Runo on elämässä kiinni kuin hai uimarissa.”
–Matti Saurama

*****

Tapani Kinnusen runoista sanottua

”Jos runokokoelma alkaa siitä, kun ’Lemmy Kilmisterin näköinen karju nousee bussiin’ ja loppuu siihen, kun runon puhuja juo jääkaapista oluet ja lähtee kulttuuriväen suosimaan kapakkaan, on tuskin väärin kutsua sitä äijärunoudeksi.”
(Aino Frilander, Helsingin Sanomat)

”Uusimmissa runoissa näkyy, että Kinnusen kieli on luontevoitunut entisestään. Lause on kuin juokseva koira, virallisia teitä ja jalkakäytäviä ei noudateta. Suunta kulkee siitä, minne kuono osoittaa. Jos sanottava on, Kinnunen antaa palaa.”
(Matti Saurama, Demokraatti)

”Tapani Kinnunen on vaikuttava karaktääri turkulaisessa runoskenessä. Hän langettaa pitkän ja peittävän varjon, jonka suojissa moni muukin, mahdollisesti vähäisempi lahjakkuus kokeilee onneaan kaupungin katujen kovanaamarunoilijana.”
(Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat)

”Kokoelmassa yhdistyy tuttu energia henkilökohtaiseen kasvuun. Rähinän ja uhon tilalle on tullut elämän koulimaa nöyryyttä. Sen kirkastama katsanto suodattuu milloin harkituiksi mietelauseiksi, sitten taas kaiken kokeneen kehäketun rennolla ranteella muotoilemaksi katufilosofiaksi.”
(Matti Komulainen, Turun Sanomat)

Muista myös Kinnusen aiemmat kokoelmat: Oopperan grilli ja Maitoa ja alkoholia