Pekka saapuu Ruotsista kotiseudulle. Isä on huonona ja tämän kanssa pitäisi viimeisen kerran käydä kotimökissä Jämsässä. Ilman pulloa ei isältä suju tämäkään reissu, ja suunsoittoa riittää vaikka yleisöä ei enää ole.

Pekalla on isältä vielä jotain kysyttävä, jospa se nyt onnistuisi. Lapsuudessa aikuisten virheitä pääsi pakenemaan kuvitteluun. Silloin saattoi unohtaa vaikka sen, ettei koti valmistu koskaan: yksi huone jäi kylmilleen ja ilman lattiaa. Kyläläisten hilpeän kirjava joukko kasvatti Pekkaa, isältä se ei sujunut eikä äiti jaksanut. Mutta kasvatusvirheketju katkeaa Pekan kohdalla, sen hän on päättänyt.

- Meil koton tavattii sannoo, jot lapsuuves rakennettaa kivjalka tai riippa, ja siu lapsuutes tuntuu oleva sitä jälkimäist laatuu.

Yksi huone kylmillään on Jämsän Koskenpäällä lapsuutensa viettäneen ja nyt Nurmijärvellä asuvan Kyösti Mäkisen vakavankoominen esikoisromaani.

Suojatyökeskuksen työnjohtajana toiminut Mäkinen on menestynyt useissa kirjoituskilpailuissa ja on voittanut esim. Lassi Kämäri aforismikilpailun kolmesti.

"Kyösti Mäkisen esikoiskirjan kieli on gourmet-tasoista: maukasta, kiinnostavaa ja yllätyksellistä."- Mari Mörö.

”Romaania lukiessa hykerryttävät itku ja nauru, niin elämänmakuista tämä kirjallinen mosaiikki on.” - Sirkka Laine-Sirén.

"Taitava lapsikuvaus Jämsän pikkukylältä." Urpo Kovala, Keskisuomalainen.