Lämmin veneen pohja puhuu hiljaa
neljää horisonttia
muistatko, vesi? vai oliko se taivas?
kuin kello naksahtaisi parin sekunnin matkan ja pysähtyisi
muisti repeää paukahtaen
sumu nousee tiheämmäksi
jokaisessa tolpassa valot putoavat
samaan keltaiseen rytmiin: tämä tässä on
tämän todellinen kuva, eikä tämän kaltainen
ole mikään tanssi, tiedän
että sumu nousee vaikka se näyttääkin
laskeutuvan kaiken ylle
kuin jokin metaforinen
verho, jolla taikuri peittää temppunsa
ennen kuin ottaa pari askelta sivuun
ja putoaa näyttämöltä
Juha Raution edellisestä kokoelmasta kirjoitettiin näin:
”Vangitsevista runoesityksistään tunnettu Juha Rautio on aiemmissa painetuissa teoksissaan ollut enemmän maksimalisti, lauseiden keskeytymättömään virtaan upottava, beat-henkinen näkijä. Festivaalilla taas juhlii rajansa löytänyt runoilija, jonka tiiviissä teksteissä vellova markkinapuhe liukenee tarkan havainnon pelkkyyteen. Kun aiemmin Rautio salli puhujalleen suoran paatoksen ja julistuksen, nyt hybris on parodian kohde, joka ilmenee ajan tunkiolta löydetyiltä näyttävissä tekstinpätkissä. […] vahva (vai pitäisikö sanoa heikko) antiteesi ihmisen kaikkivoipuudelle, kuvitelmalle, josta runoilijat ovat kärsineet ehkä muitakin enemmän.”
– Nuori Voima 1/19
Teoksen kansipaperina tulee tekijän ja kuvataiteilija Aleksi Martikaisen yhdessä käsinpainama kirjekuori, joka on numeroitu.
Kirjastoluokka 82.2
78 sivua, pehmeäkantinen
ISBN 978-952-5960-90-7
